Search
  • Musta hyvä kynä

Kylässä vapaamuurareilla

Updated: Dec 8, 2018


Katto on petrolinsininen, ja valot on viritetty tähdistöjen malliin. Lattiaa peittää mustavalkoinen ruudukko. Nahalla verhoillut tummapuiset istuimet kiertävät suurta tilaa tuoden mieleen vanhan kirkon.


Olen vapaamuurareiden suurlooshin temppelissä keskellä Helsinkiä. Katto kuulemma kuvastaa taivasta, lattia maata ja mustavalkoisuus muistuttaa hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta. Temppeli rakennetaan aina niin, että alttari pokkaa idän suuntaan.

Ryhmämme tulee poistua temppelistä viiteen mennessä, sillä jokaisena arki-iltana kello kuusi järjestetään vapaamuurareiden rituaali. Ja toden totta, kun enimmiltä osin naisista koostunut vierailijaporukka poistuu tilasta, aulassa odottelee jo pitkälle yli toistakymmentä smokkiin pukeutunutta miestä.

Siihen mennessä olen tosin jo ehtinyt ärsyyntyä. Temppelissä vapaamuurariherra juoksi läpi looshin toimintaa ja historiaa. Retorisesti hän kysäisi, keitä vapaamuurareiksi sitten otetaan. Ei kuulemma ateisteja. ”Ja toinen ryhmä, joita me emme ota mukaan toimintaan, olette te naiset”, hän jatkoi kädet taskussa, kolikoita alituiseen kilistellen.

En siksi enää hämmentynyt, kun aulan smokkipukuiset sedät mulkoilivat ryhmäämme suivaantuneina. Monet kasvot näin, en onneksi yksiäkään tuttuja.

Osallistuin vierailulle silkasta uteliaisuudesta. En edes aiemmin tiennyt, että Helsingin Kasarmikadulla, aivan Kirran sairaalaa vastapäätä, sijaitsee vapaamuurarimuseo, jonne yleisö on tervemennyt tiistai-iltapäivisin.

Omistavat koko rakennuksen. Sisäpihalta pääsee museoon, kirjastoon, asuinkiinteistöihin kuin temppeleihinkin. Oma ravintolakin on. Rakennuksessa nämä herrat hengailevat smokeissaan ja pyrkivät kehittämään ”miehen sisäistä kehitystä ihmisenä opettamalla itsetuntemusta ja moraalisia arvoja” rituaalinsa avulla. Temppelissä siihen näemmä tarvitaan ainakin vanhaa testamenttia, erilaisia kepukoita ja miekkoja, kynttilöitä, valtikoita, lohkokivi ja kaksi maapalloa jalustan avulla korkeuksiin asetettuina.

Ja esiliinoja! Jokaisella muurarimiehellä on esiliina, josta näkyy sisäpiiritietoa herran rankingista vapaamuurareissa. Kaikenlaisia esiliinoja sain nähdä, erityisesti museon puolella. Museossa minun tosin oli jo vaikeuksia pidätellä naurua, kun tunkkaisissa pikkuhuoneissa tönötti parhaat päivänsä nähneitä mallinukkeukkoja. Niiden ylle oli puettuina arvokkaista arvokkaimmat sotisovat kruunuineen ja turkisjäljiltelmäviittoineen, oli miekkaa ja brittiläistä brokadikirjontaa. Pölynhajuisessa museotilassa nuket näyttivät irvokkuudessaan lähinnä säälittäviltä.

Vapaamuurarin ilta huipentuu rituaalin jälkeiseen veljesateriaan, joka nautitaan herraseurassa maljoja nostellen. Joka aterialla nostetaan malja muun muassa tasavallan presidentille. Tarja Halosen presidenttikaudet aiheuttivat Suomessa veljille osin myös hankausta, mutta ovelimmat muurarit kohottivat maljan tuolloin presidentti-instituutiolle. (Hymiö.)

Semantiikkaa, semantiikkaa

Jo etukäteen minulle oli vinkattu, että ilmaus kolmannen asteen kuulustelu tulee yleiseen puheenparteen muurareilta. Uusi kokelas etenee herrakerhossa noviisina asteelta toiselle. Kun edessä on siirtymä kolmannelle asteelle, luvassa on tiukat kuulemiset, siitä arkinen termikin tulee. Myös yhdestoista hetki -termiä vapaamuurarit käyttävät. Raamatullista alkuperää olevaa ilmausta herrakerho käyttää veljesaterian päättymisestä. Kymmenen ja kahdentoista väliin olisi tarkoitus tulla valmista illan ateriasta maljannostoineen. Sen jälkeen siirrytään vapaamuotoisempaan ohjelmaan.

Vapaamuurarin puheissa kamut eivät koskaan kuole, vaan siirtyvät ikuiseen itään. (Hymiö.) Yksi järjestön säännöistä on, ettei miehen elinaikana kerrota tämän vapaamuurarijäsenyydestä. Vasta kun kaveri on matkustanut ikuiseen itään, jäsenyydestä saa puhua. Siksi kierroksella meillekin mainittiin muutamia edesmenneitä ei-niin-kiinnostavia julkisuuden henkilöiden nimiä. Siksi museon puolella on omat vitriininsä muurari Sibeliukselle, muurari Rytille ja muurari Kolehmaiselle. Siksi ihmettelen, minkä ihmeen takia museon pöydällä oli nähtävillä myös paksu puhelinluettelo, josta oli löydettävissä jokaisen Suomen noin 9 000 vapaamuurarin yhteystiedot tältä vuodelta. Museossa oli kuitenkin vierailemassa Erikoislehtien toimitusosasto.

Temppelissä muuten oli sangen näyttävät urut, ja jokaisessa looshissa tulisi olla oma suurlaulajansa. (Hymiö.) Kovasti vapaamuurarit harmittelivat, kun suomalaiseen urkurikoulutukseen hakeutuu nykyään lähinnä naisia. Kova pula vapaamuurariurkureista. Repertuaariin kuuluisi muun muassa Sibeliuksen varta vasten Helsingin suurlooshille säveltämä Musique Religieuse Op 113 – svengaava kipale, jonka esittämisestä koituvat tulot ja tekijänoikeuskorvaukset Sibelius on ohjannut Kasarmikatu kuuteentoista. #mustahyväkynä #vapaamuurarit #suurlooshi #sibelius #ryti #kolehmainen #mustahyvakyna


0 views
  • LinkedIn - Grey Circle
  • Grey Instagram Icon