TIIU POHJOLAINEN
Kerralla rysähti, kaikki muuttui
Kaikki muuttui vuonna 2013. Lapseni sairastui täysin yllättäen. Maailman tavallisin nelihenkinen perhe pakotettiin muuttumaan erityislapsiperheeksi. Tämän jälkeen on pitänyt opetella kaikki: uudenlainen tilanne, lapsen sairaus, kuntouttaminen, uudenlaiset perhesuhteet, vammautumisen käsittely, asennoituminen yhteiskunnalliseen tukeen.
Kokemustoimijapuheenvuoroissani puran sitä, mitä lapsen aivovammasta seuraa perheelle. Näkökulmani ei ole lapsen, vaan nimenomaan äidin, huoltajan, sittemmin omaishoitajan. Joka on myös perheenäiti, vaimo, sukulainen, ystävä, työntekijä. Kerrottavanani on tositarina siitä, kuinka lapsen sairastuminen rysäyttää kerralla kaiken uusiksi: perheen, kodin, vanhemmuuden, suhteet sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin, parisuhteen, uran, pankkitilin saldon, unelmat.
Toiminnallani haluan auttaa niitä perheitä, jotka joutuvat kulkemaan samanlaisen, äärimmäisen karikkoisen polun, jolle perheeni tuupattiin vuonna 2013. Kenties tarjoan vertaistukea. Ikimuistoisimman palautteen kuulin mieheltä, joka oli saanut aivovamman toistakymmentä vuotta sitten: ”Vasta sinun esityksesi kuultuani tajusin, miltä äidistäni on täytynyt tuntua.”
Taustajärjestöni on Aivovammaliitto ry. Olen ensimmäinen omainen yhdistyksen kokemustoimijana. Suoritin Kokemustoimintaverkoston kokemustoimijakoulutuksen alkuvuodesta 2018. Tämän jälkeen olen täydentänyt valmiuksiani suorittamalla yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävän kehittäjä-vaikuttaja-jatkokoulutusosion.
Viime vuodet olen elänyt mankelissa. Oppinut paljon. Muuttunut myös.