TIIU POHJOLAINEN

Nelisenkymmentä silmäparia tuijottaa minua keskittyneesti. Yleisö on hipihiljaa. Pieniä, toppahousuihin pukeutuneita, punaposkisia viidesluokkalaisia. Olen matkannut keskisuomalaiseen pikkukaupunkiin Aivovammaliiton kokemustoimijana. Koulun jumppasalissa en ole helsinkiläinen toimittaja, vaan äiti, omainen, aivovammakuntoutujan läheinen. Sekä liiton paikalle kutsuma kokemustoimija, jolla on suuri valkoinen rintamerkkikin sitä varten vaatteeseen kiinnitettynä. Kokemustoimija o

Siellä ei ole hiljaista – huopatossutehtaalla meinaan. Sain vierailla maamme toisella toimivalla huopatossutehtaalla Jämsässä ja vaikutuin vilttauksesta ja vanutuksesta. En ollut ennen tiennyt, että huopikkaan luonteva, meleerattu vaaleanharmaa sävy syntyy seoksesta, jossa on muun muassa valkoista lampaanvillaa, sen mustan lampaan villaa, jopa aiempien huopatossuerien leikkuujätettä. Ei siis olekaan jotain standardoitua harmaata lammasta, josta villa keritään. Täyteläisin huo

Katto on petrolinsininen, ja valot on viritetty tähdistöjen malliin. Lattiaa peittää mustavalkoinen ruudukko. Nahalla verhoillut tummapuiset istuimet kiertävät suurta tilaa tuoden mieleen vanhan kirkon. Olen vapaamuurareiden suurlooshin temppelissä keskellä Helsinkiä. Katto kuulemma kuvastaa taivasta, lattia maata ja mustavalkoisuus muistuttaa hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta. Temppeli rakennetaan aina niin, että alttari pokkaa idän suuntaan. Ryhmämme tulee poistua temppe

Minut valittiin Helsingin yleiseen kirkkovaltuustoon. Ja seurakuntaneuvostoon. Olen pöllämystynyt. Olen pesunkestävä tapakristitty. Joinakin vuosina tulee käytyä joulukirkossa, toisinaan se jää väliin. Uskontunnustuksessa saatan takellella sanoissa. Rippijuhlakutsuista kyllä ilahdun joka kerta. Jokainen konfirmoitava lapsi hehkuu ainutlaatuista nuoruuden epävarmaa kauneutta. En väittäisi olevani seurakunta-aktiivi. Kun etsin tietoa esikoisen rippikoulua varten, törmäsin kotis